Unisukat ja nyplätty enkeli

 

Rauhaisaa perjantai-iltaa!

Taas lipsahti pari viikkoa kirjottamatta riviäkään tähän blogiin. Olen kyllä surkea tässä hommassa. Mieluummin istun neulomassa kuin kertomassa neulomisesta. Olenpa siis saanut väärän alan koulutuksen. Pari vuotta sitten valmistuin näet kädentaitojen ohjaajaksi. Eipä ole tullut ohjattua. (Viime aikoina ei edes autoa. En tiedä, miten meidän uusin automme toimii, eikä kiinnostakaan.)

No joo. Tällä välin pipersin pienillä puikoilla tällaiset unisukat itselleni. Sain tyttäreltä ohutta alpakkalankaa lahjaksi ja päätin kerrankin neuloa itselleni jotain. Minun vanhat unisukkani alkavat olla tiensä päässä ja muutenkin ne ovat olleet vähän vääränlaiset. Neuloin ne aikanaan tavallisesta villalangasta pitsineuleella, eivätkä ne lämmitä jääkalikkavarpaitani yhtään. Tällä kertaa ajattelin ennen kaikkea lämpöä, en niinkään kauneutta. Vaikka aika söpöthän noista tuli, väristä se kai johtuu.

Varsi on neulottu 1o (kääntäen) /1 n -neuleella ja loppu on sileää. Alpakkakuitu on kuulemma neljä kertaa lämpimämpää kuin villa ja nyt viikon sukkia käytettyäni uskon sen. Jalat lämpenevät niissä nopeasti ja koska ne ovat unelmanpehmeät ja kevyet, niitä ei tarvitse potkia yöllä pois. Yhtään ei myöskään kutita. Huono puoli niissä on, että ne eivät taida paljon kestää kulutusta ja lisäksi ne pitää pestä käsin. Ehkäpä se vaiva kannattaa kuitenkin nähdä, että saan käyttää pumpulisukkia. Kun ne aikanaan menevät rikki, teen taatusti uudet.

 Toinen valmistunut käsityö on tämä pikku enkeli, joka syksyn nypläyskurssilla jäi yksisiipiseksi. Kevätkauden alkajaisiksi tein sille toisenkin siiven. Vieläkään en omatoimisesti osaa tehdä toista samanlaista enkeliä, joten pitänee nyplätä kertauksen vuoksi uusi jossain vaiheessa. Tällä hetkellä minulla on kesken uusintaversio ensimmäisestä työstäni, mutta punaisena. (Linkin päässä juttua aiemmasta työstä.) Minun pitää näköjään tahkota samoja töitä useampaan kertaan, että virheet vähenisivät. 

 

 

 

 

Telkkaria katsellessa olen vääntänyt pinkkejä pitsineulesukkia varastoon tulevien lahjatarpeiden varalta, mutta se on ollut yhtä tervanjuontia. Kuinka monella eri tavalla ihminen voikaan sotkea yksinkertaisen pitsineuleen, kun ei jaksa keskittyä! Olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut ja…
Nyt on yksi sukka valmis ja ihan kivan näköinen, mutta toisen sukan syndrooma vaivaa. En jaksaisi millään aloittaa taas sitä samaa. Ehkäpä ensi viikolla, kun vähän kerään sisua ensin.

Tänään aiomme viettää miehen kanssa romanttista iltaa, koska meillä on merkkipäivä. Tapasimme toisemme tasan 39 vuotta sitten ja itse ainakin olen tällä hetkellä tässä avioliitossa onnellisempi kuin koskaan.

Toivotan myös sinulle ihanaa viikonloppua!

 Minttu

 

Lähes oikeat helmet ja muita koruja

 

Olen haaveillut jo kauan kauniista helminauhasta, joka olisi tehty ”oikealla” tavalla, eli solmimalla jokainen helmi erikseen siten, että katketessaan helmet eivät pääse karkaamaan. Minulla on ollut varastossa eri kokoisia makean veden helmiä, lukkoja ja lankaakin, mutta yhdestä pikku asiasta on homma ollut kiinni. En ole löytänyt helmispiraalia, jota nettiohjeissa käskettiin pujottaa langan suojaksi. Sitä kyllä löytyi jostakin nettikaupasta, mutta se taisi olla enemmänkin ammattilaisten puoti. Niinpä on jäänyt mitätön pikku spiraali tilaamatta ja helmet tekemättä.

Eräänä yönä minulla kuitenkin välähti. (Aivoni toimivat öisin täydellä teholla, päivällä eivät niinkään.) Hoksasin, että minulla on vaikka minkälaisia metallinauhoja ja lankoja ja voisin ehkä kokeilla, tuleeko niistä spiraalia. Valitsin siis ohuimman metallilangan ja aloin pyörittää sitä korupiikin ympärille. Sehän oli ihan helppoa ja syntyi todella kaunista pientä spiraalia. Ongelma oli siis ratkaistu ja pääsin tekemään helmiä. Luulin sitäkin hommaa vaikeammaksi kuin se olikaan. Melko pikaisesti sain näperrettyä riittävän pitkän ketjun, joka sopii vähän tukevampaankin kaulaan. Hopeinen lukko ja homma oli valmis. Nyt pitäisi keksiä, missä helmiäni käyttäisin. Kenties ihan töissä vaan.

Niinhän siinä käy, että kun antaa pirulle pikkusormen… askartelu ei jäänyt yhteen helminauhaan. Seuraavaksi tein pari avainnauhaa ja muutamat korvakorut. Niitä on ennestäänkin ihan riittävästi kotona viihtyvälle täti-ihmiselle, mutta tulipahan tehtyä. Käytin pitkästä aikaa kullanvärisiä osia. Eiväthän ne kauan kestä kauniina, mutta puretaan sitten ja käytetään helmet uudelleen. (Tällä menolla en saa ikinä varastoani hupenemaan!)

Tällaiset pikku hiusnipsut ovat pyörineet vuosia helmilaatikossani. Ne olivat käytössä kolhiintuneet, mutta maalasin ne kynsilakalla kimaltavan punaisiksi. Lopuksi askartelin pikku lumihiutaleet koristeeksi ja nyt odottelen pikku Siiriä niitä sovittelemaan.

 

Pitänee pyytää mieheltä jonkinlainen naulakko helmille ja ehkä isompi teline korvakoruille. Olisi kiva, jos niitä voisi säilyttää samassa huoneessa. Vaan milloinkahan ehdin kaikkia käyttää? Minä kun viihdyn parhaiten kotona meikkaamattomana nyppyisissä kalsareissa. 

 

 

Rentouttavaa iltaa sinulle! 

Minttu 

Sukkia voi aina neuloa

 

Maanantain tervehdys!

Niin se loma taas vierähti, ilman mitään erityisempiä käsityösaavutuksia. Jotenkin ei vain lähde kone käyntiin, jos joka toinen päivä on yleinen vapaapäivä ja mies pyörii jaloissa. Tarvitsisin vähintään viikon yksinäisen orientoitumisjakson ensin ja sitten ehkä käsityötkin alkaisivat luonnistua. Sellainen lomanpätkä saattaisi olla maaliskuun lopulla tulossa, mutta eikös se pääsiäinen taas pilaa koko homman. Arvaan jo etukäteen, että niin käy.

Ei voi mitään, mutta jostain syystä en nykyisin pääse flow-tilaan yhtä helposti kuin ennen. Kai se on sitten vanhuus, mikä vaivaa. Tai yleinen apatia. Maailma on niin kallellaan, ettei oikein mistään jaksa enää innostua. Tuntuu, että siinäkin on tekemistä, että me kaikki jotenkin selviäisimme eteenpäin. (Minulla on aina ollut taipumusta kärsiä maailmantuskaa…)

Maailman murheita mietiskellessä on tullut kuitenkin neulottua jotain pientä. Tuhoan edelleen viimekesäisen villapeiton jämiä ja sukkiinhan niitä on hyvä upottaa. Ajattelin varautua ajoissa ensi jouluun, jotta ei tule viime tipassa niin kiire.

Tässä Suuri Käsityö -lehden innoittamat sukat. Ei onnistunut neulominen ihan ohjeen mukaan, mutta sinne päin. 

Tässä samoja sinisiä lankoja upotettuna 46-numeroisiin sukkiin. Mieheni lempiväriä, punaista. Myös malli on hänen mieleensä. Resorin pitää hänen mielestään ulottua myös jalkaterään, jotta sukka istuu paremmin. Sovimme, että hän on ensi jouluna yllättyvinään näistä.

 

Tämä pipo valmistui jo viime vuoden viimeisinä päivinä. Sain joululahjaksi kolme eriväristä alpakkalankakerää ja päätin tehdä pikkulikalle pipon odottelemaan seuraavaa joulua. Siis mikäli kaikki entiset päähineet eivät tuhoudu/katoa ennen sitä. Viimeisestä kerästä taidan neuloa itselleni unisukat. Joskus ovat jalat niin jäässä, ettei uni tule millään. Ehkäpä alpakka auttaa, sehän on neljä kertaa lämpimämpää kuin villa.

Eilen korjasin naapurin mummon joululahjatoppahousut. Olin etukäteen hyvin epäileväinen, kun vyötärölle piti ommella kiilat, mutta ihmeen hyvin työ sujui ja lopputulos oli lähes tyylikäs. Toivottavasti ne nyt kestävät käytössä.

Nyt en osaa päättää, lähtisinkö telkkarin ääreen unisukkia tikuttamaan, vai mitä muuta tässä voisi keksiä. Oikeastaan ihanaa, ettei ole pakko tehdä mitään. Onneksi joulu on tältä erää ohi!

Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

Minttu