Kolmet villasukat

 

Hyvää Kekriä!

En ole kovinkaan ihastunut halloween-juhlaan, sen verisiin ja kammottaviin hahmoihin ja muuhun iljettävään krääsään. Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa ja ihmiset joutuvat näkemään ja kokemaan hirveyksiä, joten mielestäni sillä asialla ei pitäisi vitsailla.

Vanhan suomalaisen uskonnon mukainen kekri on mielestäni paljon mukavampi juhla. Sitä juhlittiin samoihin aikoihin kuin nykyisin pyhäinpäivää. Sen lisäksi, että se oli sadonkorjuujuhla, oli se myös kuolleiden henkien muistopäivä. Uskottiin, että he voivat silloin vierailla elävien joukossa ja heille varattiin tarjolle ruokaa ja lämmitettiin saunakin. Niinhän tervetulleille vieraille tehdään edelleen.

Me juhlimme tänään mieheni kanssa kekriä valmistamalla broilerinfileitä sekä uunijuureksia tämän syksyn sadosta. Taidan pyytää myös, että sytyttäisimme kausivalot juhlan kunniaksi. Samalla voimme muistella kuolleita rakkaita, kuten esimerkiksi anoppiani, jolla muistaakseni olisi tänään syntymäpäivä. Onnea 103-vuotiaalle Helmille sinne jonnekin pilvien taakse!💖Toivottavasti siellä on yhtä mukavaa kuin on lupailtu.

Koska minulla on ollut tiukka viikko, ei käsitöitä ole tullut valmiiksi. Sentti lisää sinne ja toinen tänne, mutta kesken ovat kaikki. Julkaisenpa tässä sen sijaan muutamat sukat, jotka joskus aiemmin on tullut neulottua.

 

Nämä sukat neuloin seiskaveikan jämistä tyttäreni eteläafrikkalaiselle nettikaverille synttärilahjaksi. Hän oli kuulemma tykännyt niistä kovasti. Mikäli hän on käyttänyt niitä niin tiiviisti kuin kehui, ne ovat varmasti jo puhki, sillä hän ei asu enää Etelä-Afrikassa vaan talvisin kalsean kolkossa Iso-Britanniassa. Lahjan antamisesta on aikaa jo vuosia. Malli on oma.

 

 

Nämä ovat surusukat entiselle työkaverille, jolla oli neulomisen aikaan suuria murheita. Niistä oli kuulemma ainakin vähän aikaa iloa. Harmi, että yhteydenpito tähänkin huippukaveriin on jäänyt vähiin. Miksi arkinen elämä erottaa minut aina ystävistä? Olen kai liian vanha pitämään yhteyttä työpäivien jälkeen. Mieluiten vain lojuisin sohvalla. 

 

Sukkien malli on oma. Mielestäni liukuvärjätty räikeähkö lanka sopii näihin hyvin ja kuviosta tulee vähän revontulifiilis. 

  

 

Nämä sukat sai vanhempi tytär joululahjaksi. Ainoa toive oli, että ei saa olla kovin paksua lankaa ja yli polven pitää ylettää. Muistaakseni Nalle-langasta nämä syntyivät ja ohjekin taisi löytyä Novitalta. 

Tässäpä näitä muistoja taas, kun ei tuoreempaakaan löydy.

 Hyvää viikonloppua sinulle, juhlitpa sitten halloweenia, kekriä tai pyhäinpäivää!

Minttu 

 

Kirjottuja tyynyjä silkistä ja pellavasta

 

Heippa!

Tällä viikolla en ole saanut mitään uutta aikaiseksi, koska neulon edelleen vähäisinä vapaahetkinäni villapaitaa, jonka esittelen vasta valmiina.

Aikani kuluksi etsiskelin näytille kolme tyynyä, jotka vaihdoin vähäksi aikaa sohvalle ennen joulusisustusta. Kaksi niistä on kirjottu käsin silkkilangalla silkkikankaalle. Molemmat ovat omia malleja. 

Tämä hullumman näköinen on kirjottu kuviolla, jonka näin hopeisessa soljessa Hämeen linnan museossa. Solki kuului Nastolasta löytyneeseen hopea-aarteeseen, jonka ajoitusta en nyt kyllä muista. Vanha solki se joka tapauksessa oli.

Otin soljesta epätarkan valokuvan lasin läpi ja kotona piirsin sen pohjalta mallin. Applikoin kuviot liimaharson avulla silkille ja ompelin ne pykäpistoilla kiinni. Lopuksi ompelin lasihelmiä kissaeläimen pilkkujen kohdalle.

Olisipa mukava tietää, mistä soljen tekijä on saanut idean pilkulliseen kissapetoon. Onko hän matkustellut laajaltikin, kun sellaisia on tullut vastaan? Vai onkohan kyseessä kotoinen ilves? Entäpä muut otukset kuvassa? Minusta ne näyttävät delfiineiltä, mutta olisivatko ne sittenkin lintuja? Kaikkein höperöin erehdys minulle sattui kuviota katsellessa, kun luulin, että kissan mahan alla on apilanlehti… Vasta kirjoessa tajusin, että kollikissan miehiset varustuksethan ne siinä!😅

 

Toinen tyyny on kirjottu tavanomaisesti kukkasilla. En ole oikein tyytyväinen kuvioon, mutta kestää sitä välillä vähän aikaa katsella ennen vaihtoa.

 

Kolmas tyyny on kaikkein vanhin. Kirjoin isoäitini kasvattamalle ja kutomalle pellavalle kukkaköynnöksiä, joihin löysin silityskuvion Suuresta Käsityölehdestä. Enpä sitten huomannut sitäkään katsoa, että kuvio oli epäsymmetrinen. Senkin tajusin vasta ommeltuani pitkän matkaa. Taidan olla melkoinen sähläri!

 

 Eipä kummempia tällä kertaa. Tsemppiä pimeisiin syyspäiviin!

Minttu