Neulotut tyynyt

 

Hei taas!

Käsityöblogin pitämisessä on sellainen hankaluus, ettei mitään kirjoittamista ole, jos ei tee käsitöitä ensin. Joskus yhteen työhön voi mennä viikkoja (minun tapauksessani jopa vuosia…). Minulla on vielä sellainen tilanne, että päivätyö häiritsee pahasti harrastuksia. Ei sen puoleen, hyvä niin. On kokemusta myös siitä, kun työtä ei ole. Päivätyöstä kuitenkin johtuu, että uutta tippuu harvakseltaan.

Toisaalta en viitsi vaivata mahdollisia lukijoitani postauksilla, joissa esittelen keskeneräistä käsityötä useamman kerran. Niinpä ajattelin, että voisin julkaista aina välillä töitäni menneiltä vuosilta. Niitähän löytyy pilvin pimein. Tässä olisi ensimmäinen historia-osio:

 Kolme koristetyynynpäällistä ohuesta puuvillalangasta

Kaksi tyynyistä on kokonaan neulottu ja yhdessä on lisätty toiselle puolelle virkattuja palasia. Muuten tyyny on edestakaisneuletta. Kaikki kolme on neulottu junassa, koska aiemmin jouduin matkustamaan työhön ja takaisin monta tuntia päivässä. Siinä oli aikaa neuloa hitaampaakin tekelettä.

Mallit ovat omiani, lukuun ottamatta virkattuja neliöitä. Ne on tehty mutu-tuntumalla; turhaan suunnitteluun ei ole aikaa tuhrattu. Ihmeen onnistuneita ne silti ovat minun mielestäni. Lisäksi ne ovat kestäneet jo vuosia siisteinä konepesuista huolimatta.

Meillä on aika neutraalin värinen sisustus, johon tällaiset luonnonvalkoiset tyynyt sopivat vuodesta toiseen. Aion käyttää niitä silloin tällöin niin kauan, kunnes ensimmäiset reiät ilmestyvät.

Kirjoittelemisiin!

Minttu

Pieleen meni kesävirkkaus

 

Eipä mennyt Strömsön tyyliin tämän kesän lomavirkkaus.

 

Minulla on ollut tapana aloittaa jokin pikku virkkuutyö lomalla, vaikka en edes enää pahemmin käytä pöytäliinoja tai muita hörhelöitä. Äidilleni olen aina voinut viedä niitä syntymäpäivälahjaksi tai sitten on joku muu ilmoittautunut vapaaehtoiseksi vastaanottajaksi.

Löysinpä sitten eräästä huonolle suomelle käännetystä virkkauslehdestä perhospöytäliinan mallin. Koska rakastan ruusujen lisäksi myös perhosia, aloin innolla virkata liinaa. Siitäkin huolimatta, että minulla oli jo työviikkojen aikana alkanut epämääräinen kyynärpään särky, joka vaivasi öisinkin.

Kaikki sujui aluksi hyvin. Virkkasin ruutumallin mukaan ja ensimmäinen perhonen valmistui. Onneksi minulla on vielä lähinäkö tallella, sillä huomasin, että ohjeessa on virhe. Keskimmäiset perhoset oli piirretty yhden ruuturivin verran vinoon. Olin todella iloinen, että huomasin sen ajoissa. Olisipa ollut ikävää, jos olisin tajunnut sen vasta loppupuolella liinaa.

Jatkoin käsityötäni myös juhannuksena tyttären mökillä. Istuin onnellisena terassilla ja nautin kesäaamun rauhasta virkkuun ohella, kunnes köpelönäppini lipsahtivat juuri työn puolivälissä ja koukku putosi – suoraan kuistin lautojen raosta rakennuksen alle. Eihän sitä sitten takaisin olisi saanut, mikäli ei olisi purettu kuistin lautoja. Sitä en halunnut missään vaiheessa tehdä juhlapyhänä, enkä kyllä sen jälkeenkään. Ajattelin etsiväni kaupasta juhannuksen jälkeen uuden koukun.

Eipä vaan tästä käpykylästä, jota suurehkon kaupungin esikaupungiksi nykyisin sanotaan, löytynyt tarpeeksi pientä koukkua. 1,5 olisi pitänyt olla, mutta 2,5:stä alkoivat koot. Keskustan koukkukauppoihin on 30 kilometriä matkaa, joten ihan koukun takia en viitsinyt lomalla lähteä sinnekään. Kirpputorilla törmäsin kuitenkin vanhoihin virkkuukoukkuihin, hintaan 50 senttiä / kappale. Numero 150 löytyi ja ajattelin sen olevan nykyinen 1,5. Eipä tainnut olla.

Pidin muutaman viikon tauon virkkaamisessa, jotta kyynärpää saisi parantua ja jatkoin työtä vasta pari viikkoa sitten. Huomasin, että reunuksen ohje oli niin epämääräinen, että piti kehitellä oma malli. Ei sekään oikein hieno ole, mutta ajattelin, että saa kelvata.

Eilen pingotin ja kostutin liinan, jotta saisin sen suurin piirtein tasaisen muotoiseksi ja huomasin, että toinen pää on paljon tiukemmalla käsialalla virkattu. Ilmeisesti se hätävarakoukku oli sittenkin pienempi kuin alkuperäinen. Äsken irrotin nuppineulat liinasta ja huomasin, että venytettyäni sen tasalevyiseksi, liinan toinen puolisko on kolme senttiä lyhyempi kuin toinen!

Että ottaa pattiin!

Ainoa lohtu tässä on, että nuorempi tyttäreni haaveili jo keskeneräistä työtä katsellessaan, että saisi sen itselleen. Todellakin saa! Ehkäpä hänen näkönsä ei ole varustettu niin tarkalla mitalla, että ero häiritsisi. Itse tuijottaisin vain virhettä, jos pitäisin liinaa pöydällä.

Tällainen kesäkäsityö tällä kertaa. 😠😡👿

 Minttu

Ps. Pitäisiköhän minun harkita uutta nimeä tälle blogille? ”Poropeukalon plöräykset?” ”Älä-tee-itse-nainen?” Muita ehdotuksia?

Käsilaukun tuunausta

Hyvää lauantai-iltaa sinulle!

Minulla on ollut tänään käsityöntäyteinen päivä, mikä on aivan ihanaa. Mitään valmista ei kuitenkaan ole syntynyt, joten vielä pitää malttaa jonkin aikaa, että saan esiteltyä yhdessä suvun naisten kanssa tehdyn neulepeiton. Muutamaa palaa odottelen vielä yhdeltä osallistujalta.Virkkasin kuitenkin ne palaset kiinni, jotka pystyin.

Sen lisäksi tuunailin vanhaa käsilaukkua, jonka löysin nurkista pyörimästä. En edes tiedä, kenen se on, mutta minulle se on jäänyt tytärten muutettua pois. Vanha se on ja tekonahkaakin vielä, mutta kauniin mallinen minun mielestäni. Niinpä ajattelin korjata sen kantokahvat, joista pinta hilseili pois. Muuten laukku on hyväkuntoinen. 

 

Pyörittelinpä siis kahvojen ympärille puuvillanyöriä, joka on päällystetty tekonahan näköisellä kerroksella. Minulla on jo aiempaa kokemusta nyörin käytöstä, koska jouduin korjaamaan Calvin Kleinin parinsadan euron arvoisen laukun jo aiemmin. Se myytiin minulle ”vegaanisesta nahasta” valmistettuna. Vasta kotona hoksasin, mitä se tarkoittaa. Kaunis nimi tekonahalle. Vegaanithan eivät käytä nahka-asusteita. Huoh, mikä välkky olenkaan.

No, sen Kleinin laukun kahvoista toinen alkoi hilseillä jo kuukauden kuluttua. Ihmettelen vieläkin, miksen käynyt silloin valittamassa. Pähkäilin vain aikani ja hankin sitten muutamalla eurolla 50 metriä tuota nauhaa ja korjasin kassin. Nyt olen korjannut sen samalta kelalta jo toisen kerran, kun muut osat laukusta ovat kuitenkin kestäneet käyttöä hyvin. Sen verran nauhaa vielä riitti, että sain tällekin laukulle jatkoaikaa. Seuraavaa kertaa varten tarvitsen uuden kelan. Katsoin jo netistä sen saatavuutta ja hintaa, mikä oli alle kolme euroa. Nauha pysyy todella kauan siistin näköisenä, joten hintansa arvoista tavaraa se on.

Mitähän sitä seuraavaksi tekisi?

Mukavaa loppukesää!

Minttu