Neulepeitto tekeillä

Keväisen raikas tervehdys!

Näköjään työ vie elämästäni aivan liian suuren osan. Päättelen sen siitä, että tämä blogikin jäi hunningolle heti, kun lomani päättyi. Yritän kuitenkin vielä ehtiä silloin tällöin jotakin kertomaan. Käsitöitähän minulla on aina tekeillä; toiset etenevät nopeasti ja toisiin voi mennä vuosiakin.

Tällä hetkellä kesken on mm. villainen torkkupeitto. Sitä tekemässä on muitakin kuin minä. Aiomme muutaman suvun naisen (ja minun mieheni) kanssa yhteisvoimin neuloa merkkipäivälahjan läheiselleni.

Mieheni on mainittu suluissa, koska ainoa pala, joka häneltä ehkä valmistuu, on pahasti kesken. Syynä on se, ettei hän muista koskaan aiemmin neuloneensa. Niinpä olemme harrastuksen alkutaipaleella. Puikot eivät varsinaisesti vielä paljon kilise, mutta sitäkin enemmän ääntä lähtee miehestä. Runsaiden kirosanojen saattelemina silmukat vääntäytyvät puikolta toiselle, välillä putoilevat, halkeilevat, sotkeentuvat, jäävät välistä ja kiusaavat neulojaparkaa kaikin keinoin. Minä rohkaisen ja kehun vieressä ja pelastan katastrofeilta. Näin me kai kaikki olemme joskus aloittaneet. No, kiroilla en kyllä uskaltanut äidin kuullen.

Kymmeniä paloja on jo valmistunut, vaikka osa on vielä noutamatta. Luulen, että tarpeellinen määrä alkaa olla kasassa. Nyt pitäisi päätellä palaset, sommitella peitto ja liittää ne yhteen. Siinä sitä riittää askaretta seuraavalle lomalle.

Valitsin peittoon sini-harmaan värimaailman, koska tiedän saajan pitävän sinisestä. Raitavärit on kukin neuloja saanut valita vapaasti. Myös raidoitus on jokaisen oman luovuuden tulosta. 

 Palan tekotapa on seuraavanlainen:

Neulo koko ajan ainaoikeinneuletta.

Luo 2 silmukkaa, käännä ja neulo ne.

Seuraavilla kerroksilla jatka siten, että neulot kerroksen ensimmäisen silmukan ensin etureunasta ja sitten takareunasta ja loput kerrokselta oikein.  Näin jokaisella kerroksella tulee melko huomaamaton yksi silmukka lisää. Tällöin alkaa muodostua kolmio.

Jatka leventämistä, kunnes kolmion sivut ovat sopivan pituiset, meillä sovittiin mitaksi 20 cm. (Siis ne sivut, jotka eivät ole puikossa kiinni.)

Seuraavaksi aletaan kaventaa. Neulo jokaisen kerroksen 1. silmukka oikein ja 2. ja 3. silmukat oikein yhteen. Näin vähenee melko näkymättömästi yksi silmukka jokaisella kerroksella, mistä on tuloksena suht tasainen neliö. Lopuksi vedä lanka viimeisen silmukan läpi ja valmista tuli!

Tästä tekotavasta on se hyöty, että isommalla porukalla tehtäessä ei ns. käsialalla ole väliä. Vain sentit merkitsevät. Silmukoita ei tarvitse kaikilla olla samaa määrää, mikä helpottaa yhteistyötä, koska toiset neulovat tiukempaa ja toiset löysempää. Silti palat sopivat toisiinsa, kunhan senttimääristä pidetään suurin piirtein huoli. Lisäksi raidat tulevat paloihin automaattisesti vinoon, mikä minusta on hauskannäköistä.

Tällä kertaa voin julkaista vain nämä palasten kuvat, mutta kunhan peitto etenee, kerron uusia kuulumisia.

Mukavaa viikonloppua, toivottavasti aurinko vilahtaa edes välillä!

Minttu

 

Ommeltuja korvakoruja

 

(Toivottavasti) lämpenevää viikonloppua sinulle!

Palasin juuri värjöttelemästä työpaikkani kevätretkeltä. Virkistyspäiväksi sitä kai sanotaan. Vaikka sää oli kylmä, tunnelma oli lämmin. Saimme kokeilla Pajulahdessa sisäcurlingia sekä jousiammuntaa. Kumpikin oli oikein hauskaa. Vähän jo suunnittelimme, että syksyllä tullaan porukalla ihan omalla kustannuksella ammuskelemaan, sen verran pääsimme jo innostumaan.

Iltapäivällä oli ohjelmassa leikkimielisiä kisoja ja laavulla istuskelua. Jotkut paistoivat vaahtokarkkia nuotiolla, mutta minusta ne näyttivät melko äkkimakealta tavaralta, joten jätin kokeilematta. Vaikka tulen ääressä istuinkin, kylmä meinasi tulla. On tämä Suomen kevät niiiin ihanan raikas.

 

Tämä viikko on ollut niin hektinen, etten ole pahemmin käsitöihin ehtinyt koskea. Niinhän siinä tuppaa käymään jatkuvasti, mutta toivoa voin pitää yllä, että joskus olisi vielä kokopäiväisesti aikaa. Siihen on kylläkin vielä monta vuotta, kun eläkepäivät mahdollisesti koittavat.

Julkaisenpa tässä nyt täytteeksi vanhoja tekeleitäni, kun uusia ei ole tullut. Joskus männävuosina olen tehnyt tällaisia korvakoruja ompelemalla. Se on oikein hauskaa puuhaa, mutta aikaa se vie. Näillä ei pääsisi ainakaan rahoiksi lyömään, jos niitä työkseen tekisi.

 Näistäkin on kahdet tullut lahjoitettua jonnekin, joten uusia olisi syytä taas näpertää. Mutta milloin? Kevättyöt puutarhassa painavat päälle ja iltaisin on niin turkasen vähän aikaa. Saattaapa jäädä tämäkin harrastus syksymmälle.

Nyt pitää lämmittää sauna, että luut lämpenevät, hrrrr.

 Minttu

Säärystimet kevään pakkasiin

Hyvää lauantaista huomenta!

Jaaha, se on sitten toukokuu – ja lunta luvassa. Suomen säässä riittää jatkuvasti pieniä pettymyksiä. Enpä haluaisi olla meteorologi.

Voinpa siis esitellä nämä lämpimät säärystimet, jotka valmistuivat tv:tä katsellessa.

Sain neljä kerää Novita Syli -merinolankaa lahjaksi ja tovi meni miettiessä, mitä niistä voisin tehdä. Lanka kun on 100-prosenttista villaa, sen kestävyys ei varmaan ole tarpeeksi hyvä sukkia tai lapasia ajatellen. Kaulaliinaan se olisi ollut sopivaa, mutta en ollut varma langan riittävyydestä. Lopulta keksin tehdä superhelpot säärystimet pikku-Siirille.

Tietenkään en jaksanut neuloa tasaraitaa, sehän on tylsää. Niinpä raidoittelin säärystimet mutu-tuntumalla epätasaisesti. Nyt olen niihin tyytyväinen. 2 oikein-2 nurin -tekniikalla niistä tuli napakat ja ne ehkä saattavat pysyäkin paikallaan ohuissa säärissä. Silmukoita oli puikoilla 56 ja pituutta niille tuli 28 cm.

Kyllä kelpaa Siirin ratsastella keppihevosillaan kevätkylmillä.

Minttu
 

Pikkulikan pitkä mekko

Hyvää Vappupäivää!

Jälleen piti penkoa tilkkukaappia. Sieltä löytyi palanen persikkaisen oranssia pliseerattua kangasta. Siitä syntyi tämä pitkä mekkonen kesäkäyttöön. Käyttäjäksi kaavailen taas yhdeksänvuotiasta Siiriä. Hän se joutuu toimimaan tekeleitteni mannekiinina, kun ei lähipiirissä ole muita pikkuneitosia. Minä kun rakastan pienten vaatteiden tekemistä.

Yläosan kanssa oli vähän ongelmaa, kun en ole pahemmin oranssinsävyisiä kankaita ostellut. Löytyi kuitenkin tuollaista persikansävyistä pitsikangasta ja mielestäni se sopi tarpeeksi hyvin kankaan väriin. Niskaan ompelin pari nappia ja lankasilmut kiinnikkeiksi. Siiri on niin hoikka, että sujahtanee helposti mekkoonsa ilman vetoketjua. Tähän viritykseen ei kauan mennyt. Taidan tehdä piakkoin toisen, jos löydän kivan kankaan. 

Minttu