Valkoinen alpakkapusero ja Tournedos Wellington

 

Hei pitkästä aikaa!

Pahoittelen paussia kirjoittamisessa, mutta jotenkin aika on karannut hyppysistäni parin viime viikon aikana. Käsityötkin ovat edistyneet säälittävän hitaasti. Niinpä mitään uutta ei ole taaskaan näyttää. 

Laitanpa sen vuoksi yhden vanhan kuvan tähän näytille. Siinä roikkuu muutama vuosi sitten neulomani alpakkapusero, josta pidän kovasti edelleen. Malli on omani, mutu-tuntumalla tehty, kuten aina. Puserossa ei ole muuta vikaa kuin se, että se on melko vartalonmyötäinen. Sehän taas johtuu siitä, että olen itse siihen liian lihava. Jos painaisin kymmenen kiloa vähemmän, se istuisi todella kauniisti. Tästä ongelmasta johtuen pusero on säilynyt oikein hyvänä. En kehtaa käyttää sitä kuin jakun alla. Koska alpakka on moninkertaisesti lämpimämpää kuin lampaanvilla, sitä ei voi sillä tavalla käyttää kuin 30 asteen pakkasella. Eipä ole siis ollut paljon käyttöä… Ehkäpä kannattaisi aloittaa taas dieetti. Vai kenties vasta joulun jälkeen?

Dieetistä puheen ollen, tässä kuvassa kököttää Tournedos Wellington à la meidän perhe. Teimme sitä tyttären kanssa isänpäivän juhla-ateriaksi. Lehtitaikinan (voitaikina oli kaupasta lopussa!) sisällä on jättikokoinen sisäfileepihvi, paistijauhelihaa, salottisipulia ja herkkusieniä madeiran ja ranskankerman kera. Myös kastike on valmistettu madeirasta. Tällaisia kun pistelee huiviinsa silloin tällöin, on turha haaveilla, että pusero istuu lähiaikoina päälle. Onneksi sapuska on niin kallista ja aikaa vievää, että sitä ei tehdä meillä kuin ehkä pari kertaa vuodessa. Tänään on edullisempaa muonaa, kuhaa ja uuniperunoita. Niihinkin saa upotettua paljon rasvaa. Huoh.

Että tällaisia terveisiä marraskuun iltaan. Taidan lähteä ruoanlaittoon. Mukavaa viikonloppua sinulle!

Minttu 

Kierrätyskynttilöitä

 

Mukavaa marraskuun alkua!

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää saamistani kommenteista. On aina mukava tietää, että joku on käynyt lukemassa juttujani.

Kun nyt on päästy pimeimpään syksyyn, alkaa mielessäni kangastella joulu. Laadinkin jo itselleni aikataulun, jota noudattamalla ei pitäisi tulla kiire. Toisaalta tiedän, ettei se tule pitämään, olenhan tehnyt sen joka vuosi. 

Ensimmäisenä tehtävänä listalla oli vanhojen kynttilänpätkien sulattaminen muotteihin, jotta minun ei tarvitse heittää niitä kaatopaikalle. Jos jotakin vihaan, niin tavaran heittämistä sekajätteeseen. Olen valmis melkoiseen vaivannäköön ja romun säilömiseen, ettei niin tarvitsisi tehdä. Näistäkin kuvassa näkyvistä jämistä olisi tullut melkoinen patti kaatopaikan huipulle. 

 Tein muutaman muotin maitopurkeista, mutta sitten muistin, että minulla on kaupasta ostettuja tyhjenneitä kynttiläkippoja, jotka voisin täyttää ensin. Lajittelin Havin valkoiset kruunukynttilänpätkät erikseen ja se kyllä kannatti. Niistä syntyi kaikkein tasaisin ja kaunein massa. Kummallinen, vähän läpikuultava aines, josta muut kynttilät oli tehty, ei ollut mielestäni läheskään niin laadukasta. Siitä tehtyihin kippoihin ilmestyi yön aikana keskelle monttu, Havi-kynttilään sitä ei tullut. Se monttu on kyllä kynttilöissäni lähes aina, enkä ole keksinyt, miten sen saisi jäämään pois. Jostain kumman syystä maitopurkkikynttilöihin sitä ei tällä kertaa tullut, vaikka ne on tehty siitä ”huonommasta” massasta. Olisipa kiva tietää, mistä se johtuu. Jos tiedät, kerrothan ystävällisesti kommentoimalla tätä viestiä.

 

Tässä kuvassa siivilöin roskia pois sulasta kynttilämassasta. Keittiösiivilä on siihen hommaan oikein hyvä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässäpä näitä valmiita kynttilöitä. 

Sulattelin värilliset ryhmittäin erikseen ja yritin tehdä purkkikynttilöihin raitoja. Ihan täysin se ei onnistunut, koska edelliset kerrokset eivät ehtineet täysin jäähtyä. Mielestäni nämä kaksi maitopurkkikynttilää ovat oikein kauniita, kuin sumuisia suomalaisia maisemia.

Korikynttilöistä toinen on lähes täydellinen Havi-kynttilä ja toinen montulla varustettu viritys. Kunhan niissä on tuli, eroa tuskin huomaa.

Tässä vielä pari monttukynttilää. Pidän värikkäästä hillopurkkikynttilästä tosi paljon. Mielestäni siitä tuli hauska ja raikas. Taidan polttaa sen kuitenkin vasta kevättä odotellessa. Siihen asti se voi odotella kannen suojassa.

Näin ne joulupuuhat lähtivät käyntiin. Nyt ei ole nurkissa yhtään kynttilänpätkää ja voin alkaa kerryttää uutta varastoa. Kivaa oli, vaikka koko ilta siihen meni!

Hyvää isänpäivää, mikäli en sitä ennen satu kirjoittelemaan!

Minttu

Kolmet villasukat

 

Hyvää Kekriä!

En ole kovinkaan ihastunut halloween-juhlaan, sen verisiin ja kammottaviin hahmoihin ja muuhun iljettävään krääsään. Maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa ja ihmiset joutuvat näkemään ja kokemaan hirveyksiä, joten mielestäni sillä asialla ei pitäisi vitsailla.

Vanhan suomalaisen uskonnon mukainen kekri on mielestäni paljon mukavampi juhla. Sitä juhlittiin samoihin aikoihin kuin nykyisin pyhäinpäivää. Sen lisäksi, että se oli sadonkorjuujuhla, oli se myös kuolleiden henkien muistopäivä. Uskottiin, että he voivat silloin vierailla elävien joukossa ja heille varattiin tarjolle ruokaa ja lämmitettiin saunakin. Niinhän tervetulleille vieraille tehdään edelleen.

Me juhlimme tänään mieheni kanssa kekriä valmistamalla broilerinfileitä sekä uunijuureksia tämän syksyn sadosta. Taidan pyytää myös, että sytyttäisimme kausivalot juhlan kunniaksi. Samalla voimme muistella kuolleita rakkaita, kuten esimerkiksi anoppiani, jolla muistaakseni olisi tänään syntymäpäivä. Onnea 103-vuotiaalle Helmille sinne jonnekin pilvien taakse!💖Toivottavasti siellä on yhtä mukavaa kuin on lupailtu.

Koska minulla on ollut tiukka viikko, ei käsitöitä ole tullut valmiiksi. Sentti lisää sinne ja toinen tänne, mutta kesken ovat kaikki. Julkaisenpa tässä sen sijaan muutamat sukat, jotka joskus aiemmin on tullut neulottua.

 

Nämä sukat neuloin seiskaveikan jämistä tyttäreni eteläafrikkalaiselle nettikaverille synttärilahjaksi. Hän oli kuulemma tykännyt niistä kovasti. Mikäli hän on käyttänyt niitä niin tiiviisti kuin kehui, ne ovat varmasti jo puhki, sillä hän ei asu enää Etelä-Afrikassa vaan talvisin kalsean kolkossa Iso-Britanniassa. Lahjan antamisesta on aikaa jo vuosia. Malli on oma.

 

 

Nämä ovat surusukat entiselle työkaverille, jolla oli neulomisen aikaan suuria murheita. Niistä oli kuulemma ainakin vähän aikaa iloa. Harmi, että yhteydenpito tähänkin huippukaveriin on jäänyt vähiin. Miksi arkinen elämä erottaa minut aina ystävistä? Olen kai liian vanha pitämään yhteyttä työpäivien jälkeen. Mieluiten vain lojuisin sohvalla. 

 

Sukkien malli on oma. Mielestäni liukuvärjätty räikeähkö lanka sopii näihin hyvin ja kuviosta tulee vähän revontulifiilis. 

  

 

Nämä sukat sai vanhempi tytär joululahjaksi. Ainoa toive oli, että ei saa olla kovin paksua lankaa ja yli polven pitää ylettää. Muistaakseni Nalle-langasta nämä syntyivät ja ohjekin taisi löytyä Novitalta. 

Tässäpä näitä muistoja taas, kun ei tuoreempaakaan löydy.

 Hyvää viikonloppua sinulle, juhlitpa sitten halloweenia, kekriä tai pyhäinpäivää!

Minttu